Historia

Valkonauhaliike, World´s Woman´s Christian Temperance Union (WWCTU), syntyi Yhdysvalloissa 1870-luvulla.  Olennainen asia oli ajan yhteiskunnallisista epäkohdista syntynyt liikehdintä, ns. Naisten ristiretki talven 1873-74 kuluessa, mikä yhdisti naiset vastarintaan alkoholin lisääntynyttä kauppaamista vastaan ja johti uuden järjestön organisoimiseen

Vuonna 1879 järjestön puheenjohtajaksi valittiin Frances Willard, yliopiston opettaja, raittiustyöntekijä ja naisten oikeuksien esitaistelija. Willardin puheenjohtajakaudella (1879-98) valkonauhaliikkeestä kehittyi laajin naisjärjestö Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Willard toimi sekä Amerikan Valkonauhan että 1891 perustetun Valkonauhan maailmanliiton puheenjohtajana ja hänestä muodostui liikkeen keskeinen voimahahmo. Willardin käsitys oli, että "vallankumous ei koskaan liiku taaksepäin". Hän saikin aikansa konservatiivit tehokkaaseen yhteisrintamaan taisteluun raittiuden, naisten äänioikeuden ja työläisten oikeuksien puolesta.

 

 

Willardt

Frances Elizabeth Willardista muodostui liikkeen voimahahmo.

Valkonauhaliike laajentui kansainväliseksi liikkeeksi, jolla on nykyään jäseniä noin 50 maassa. Valkonauhaliike perustaa toimintansa Frances Willardin perusideoihin, mutta valkonauhalaiset eri puolilla maailma soveltavat Willardin ideoita paikallisten olosuhteiden mukaan.

Valkonauhaliike Suomessa

Suomeen valkonauhaliike saapui 1896, jolloin perustettiin ensimmäinen valkonauhayhdistys Turkuun. Suomen Valkonauhaliitto perustettiin vuonna 1905 raittiuden, siveellisyyden, naisten oikeuksien, nuorisokasvatuksen ja rauhantyön edistämiseksi. Liiton tunnukseksi otettiin Jumalalle, kodille ja isänmaalle ja tunnusmerkiksi emalista valmistettu valkoinen nauharuusuke. Vuosikymmenten varrella valkonauhatyötä on toteutettu monipuolisesti.

Valkonauhaliikettä ei ole turhaan sanottu Järjestäytyneeksi äidinrakkaudeksi. Sen piirissä ovat alkaneet monet sellaiset työmuodot, jotka ovat syntyneet vastaukseksi yhteiskunnassa vallinneisiin kipeisiin ongelmiin. Toiminta alkoi Suurlakon murroksessa ja jatkui läpi 1920-luvun laman ja 1930- ja 1940 luvun sotavuosien. Yhteiskunnallinen vaurastuminen toi uusia toiminnallisia haasteita. Maalta kaupunkiin muuttaville tytöille tarvittiin asuntoja. Alkoholin- ja huumeiden käytön lisääntyminen herätti perustamaan Nuorison neuvonta-aseman, josta nykyinen Kotipesän toiminta on muotoutunut sekä aloittamaan tukihenkilökurssitoiminnan. Useimmat 1960-luvulla alkaneet työmuodot ovat edelleen tarkoituksenmukaisia.

031

Turun Valkonauhayhdistyksen tyttökodin ompelukerho 1910-luvulla johtajatar Victoria Ekbomin johdolla.

 

Alkuvuodet: verkostoituminen Suomessa ja maailmalla

Alkuvuosien keskeiset työmuodot olivat siveellisyystyö ja raittiustyö. Siveellisyystyö käsitti ns. rautatielähetyksen, toiminnan nuorison parissa ja prostituoitujen auttamisen. Rautatielähetystä tehtiin erityisesti Helsingissä ja Turussa. Työmuotoon liittyivät Valkonauhakodit ja paikanvälitystoimistot. Kaupunkiin työtä etsimään tulleet tytöt saivat Valkonauhakodeissa yösijan ja valkonauhalaiset auttoivat työpaikan etsinnässä. Prostituoituja tai muuten elämässä vaikeuksiin joutuneita naisia varten perustettiin mm. Emmauskoti Helsingin alueelle ja turvakoteja sekä yömajoja eri puolille maata. Myös tyttö- ja poikakoteja perustettiin. Nuorisotyötä varten luotiin nuorisokerhotoiminta. Naispoliiseja koulutettiin ja varsin pian saatiinkin maamme suurimpiin kaupunkeihin naispoliisit. Liitto harjoitti vilkasta julkaisu- ja esitelmätoimintaa. Valkonauha-lehteä on julkaistu vuodesta 1909 alkaen. Valkonauhaliitto ankkuroitui varsin pian suomalaisen yhteiskunnan järjestökenttään.

Suomen Valkonauhaliitto liittyi vuonna 1920 Valkonauhan maailmanliiton jäseneksi.

002

Valkonauha tänään

Liittoon kuuluu yhdeksän paikallisyhdistystä ja lisäksi henkilöjäseniä. Tämän hetken keskeisiä työmuotoja ovat Valkonauhan Kotipesän yksilötapaamiset ja ryhmätoiminta sekä perhetyö pääkaupunkiseudulla, monimuotoinen kurssi-, ja pienryhmätoiminta, Opiskelijakodin ylläpitäminen Helsingissä.  Lisäksi paikallisyhdistys, Suur-Helsingin Valkonauha ry., ylläpitää Liisankotia.

Suomen Valkonauhaliiton työkenttä tuntuu pikemminkin olevan laajenemassa kuin kaventumassa. Valkonauhatyön perusta on edelleen: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille".